Sunday, January 18, 2015

Väkivalta On Ratkaisu





Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

perjantaina, tammikuuta 16, 2015


Väkivallalla eroon koulukiusaamisesta

Koulukiusaaminen voi pahimmillaan olla fyysistä pahoinpitelyä ja raskasta henkistä alistamista joka aiheuttaa pysyviä ja elinikäisiä traumoja kiusatulle. Monet kärsivät lapsuuden tapahtumista koko aikuisen ikänsä. Järkyttävimmissä tapauksissa kiusaaminen on loppunut vasta kun kiusattu on tappanut itsensä.

Pahimmat kiusaajat ovat käytännössä lapsirikollisia. Nämä lapset ovat saaneet mallinsa monesti omilta alkoholisoituneilta tai muuten häiriintyneiltä vanhemmiltaan, hyväksikäytön tai muun kaltoin kohtelun ja välinpitämättömyyden seurauksena. Oli se syy mikä tahansa, kiusaajan käytöstä ei koskaan voida perustella kiusatulle vastaavilla argumenteilla ja vaatia kiusattua kestämään tilanne kun koululla ja viranomaisilla ei vain ole keinoja jolla kiusaamisen saisi loppumaan.

Mikä on ratkaisu siinä vaiheessa kun vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistuvaa kiusaamista ei saada kuriin koulun, opettajien, vanhempien tai viranomaisten yhteistyöllä?

Lapsi tulee kotia mustelmilla, pelästyneenä ja itkeneenä, päivä toisensa jälkeen. Vaatteet ovat rikki, kirjat ja silmälasit rikottu. Häntä hakataan, nimitellään, ja potkitaan koulumatkalla, välitunnilla ja jopa oppituntien aikana. Kiusaaminen jatkuu, arvosanat laskevat, itsetunto murenee. Kiusattu lapsi huomaa että aikuiset eivät pysty tekemään asialle mitään, kukaan ei pysty suojelemaan. Kiusaaja lupaa kerta toisensa jälkeen lopettaa, mutta kun opettajien silmä välttää, nyrkiniskuja ja tönimistä seuraa aina uudelleen.

Koululla ja viranomaisilla on rajalliset lain suomat keinot. Valitettavan usein näitä keinoja ei edes käytetä kustannusten ja keinojen käytön aiheuttaman byrokratian takia. Erittäin harvoin, jos koskaan, on kiusaaja erotettu koulusta tai siirretty toiseen kouluun. Käytännössä aina toimenpiteet kohdistuvat kiusattuun. On tapauksia jossa kiusattu ei saa mennä välitunnille koska kiusaaja on ulkona, vaikka tilanteen pitäisi olla täysin päinvastoin.

Koulussa voimavaroja keskitetään liiaksi kiusaajan tukemiseen ja hänen toimintansa syiden kartoittamiseen. Jokainen ymmärtää että kiusaamistilanteen ratkaisemiseen saattaa kulua aikaa kuukausia tai jopa vuosia yritettäessä keskustella vanhempien kanssa, järjestetään palavereja, annetaan jälki-istuntoa, käsitellään asioita komiteoissa, oppilashuoltoryhmissä, opetusvirastossa, viranomaisten jopa poliisien toimesta. On kuitenkin täysin kestämätöntä, että koko tämän pitkän prosessin ajan kiusaaminen jatkuu ja sen annetaan jatkua. Kiusaaminen on viimekädessä lopetettava keinolla millä tahansa! Vasta sen jälkeen voidaan etsiä ratkaisuja syihin jotka ongelman aiheuttavat.

On vaikea kuvitella miten aikuinen reagoisi jos häntä pahoinpideltäisiin jatkuvasti työpaikalla, päivä toisensa jälkeen ilman että kukaan pystyisi sitä lopettamaan? Miten voidaan edes ajatella että syyttömän pienen lapsen pitäisi sietää väkivaltaa koulussa kun yhdenkään aikuisen ei sitä tarvitse sietää samaa työpaikallaan?

Vanhaan aikaan kuriton lapsi sai kunnon selkäsaunan käyttäydyttyään huonosti. Ei ollut mitenkään poikkeuksellista että pihapiirin muutkin aikuiset oikaisivat huonoja käytöstapoja riippumatta siitä kenen lapsi oli kyseessä. Nykypäivänä ajatuskin siitä että käytettäisiin voimatoimia kurittoman lapsen ruotuun saattamiseksi on monelle tämän vuosituhannen vanhemmalle kauhistus.

Totuus on kuitenkin, että kun kaikki kohtuulliset keinot siedettävässä ajassa on käytetty eikä lapsi lopeta muiden pahoinpitelyä hänen pitää maistaa omaa lääkettään.

Koulu ja viranomaiset eivät tietenkään voi asialle tehdä mitään, mutta varmasti kiusatun lähipiiristä löytyy isä, äiti, isoveli, kaveri tai sukulainen joka ottaa kiusaajat käsittelyyn ja antaa kunnon selkäsaunan. Väkivallan käytöllä on ominaisuus saada uhri pelkäämään . Koska se onnistuu kiusatun kohdalla, se toimii myös kiusaajan kohdalla.

Tulee mieleen väkisinkin tapauksia monien vuosikymmenien takaa jossa koulun ”pahapoika” jatkuvasti kävi käsiksi toiseen oppilaaseen välituntisin ja koulumatkojen aikana. Kiusaajan vanhemmat eivät välittäneet kun heidän ”kiltti poikansahan” ei moiseen syyllistynyt ja opettajan antamat jälki-istunnot kaikuivat kuuroille korville. Kaksi viikkoa sitä tönimistä ja hakkaamista jaksoi katsoa, sen jälkeen kiusattu rohkaisi itsensä ja vetäisi koulumatkan päätteeksi kiusaajaa turpaan oikein kunnolla. Silmä turposi umpeen ja yksi hammas katkesi, mutta kiusaaminen loppui siihen, todistettavasti ja pysyvästi.

Toisessa tapauksessa samaiselta vuosikymmeneltä nuorta naapurin tyttö kiusattiin, koulukirjat levitettiin mutaan, hiuksia leikattiin saksilla, houriteltiin ja tönittiin. Tämäkin kiusaaminen loppui siinä vaiheessa, kun perheen isoveli otti kiusaajan käsittelyyn, katkoi yhden sormen ja sanoi tulevansa katkomaan seuraavankin jos pikkusiskoa ei jätetä rauhaan. Tyttö sai käydä rauhassa koulunsa loppuun.

On aika herätä todellisuuteen!

Ihminen on eläinlajina brutaali. On turha yrittää esittää sivistynyttä jos yhteiskunnassa toisen väkivaltainen kiusaaminen on mahdollista uhrin itsemurhaan asti vain sen takia että kiusaajan oikeudet ja järjenvastaiset humaanit periaatteet estävät riittävät toimenpiteet. On myös täysin naurettavaa paeta keinotekoisen sivistyneisyyden verhon taakse kommentoimaan kovaan ääneen kuinka väkivallan käyttö ei ole koskaan ratkaisu mihinkään.

Väkivalta ratkaisuna on monesti se viimeinen mutta myös ainoa malli joka oikeasti ja viime kädessä toimii.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Juuri näin!

On vaikea kuvitella miten aikuinen reagoisi jos häntä pahoinpideltäisiin jatkuvasti työpaikalla, päivä toisensa jälkeen ilman että kukaan pystyisi sitä lopettamaan? Miten voidaan edes ajatella että syyttömän pienen lapsen pitäisi sietää väkivaltaa koulussa kun yhdenkään aikuisen ei sitä tarvitse sietää samaa työpaikallaan?

Sitä minkäkin kysyisin? Mikä on vika lainsäädännössä ja viranomaisten toiminnassa kun lapset ovat asemassa jossa heitä ei pysty suojelamaan.

Mitä tapahtuu kun menen tönimään ja hakkaamaan kolleegaa työpaikalla? Mitäs luulette? Rikossyyte ja potkut.

Lasten osalta rikossyyte ei onnistu, mutta koulusta pitäis erottaa nimenomaan se kiusaaja eikä lähteä siirtämään kiusattua toiseen kouluun.
Anonyymi kirjoitti...
Lasten osalta rikossyyte ei onnistu, mutta koulusta pitäis erottaa nimenomaan se kiusaaja eikä lähteä siirtämään kiusattua toiseen kouluun.

On huomattavasti helpompaa ja vähemmän byrokratiaa siirtää kiusaaja kun kiusattu.
Anonyymi kirjoitti...
Jos vanhemmat ei saa lastaan kuriin niin vanhemmille tuntuva ja toistuva uhkasakko niin kauan kuin kakara totetteen.
Anonyymi kirjoitti...
Sairasta, väkivalta ei ole koskaan ratkaisu mihinkään!
Anonyymi kirjoitti...
Kun ihminen pystyy toistuvaan ja jatkuvaan väkivaltaan toista ihmistä kohtaan, hän ei pysty asettumaan uhrin tilaan, hän on tunneköyhä, kyvytön empatiaan, ehkä psykopaatti. Tämänkaltainen ihminen ei lopeta toimintaansa millään muulla keinoin kuin kohtaamalla itse yhtä vakavaa tai vielä pahempaa väkivaltaa. Hän pystyy samaistumaan vasta sen jälkeen kun häntä satutetaan. Jos tähän toimenpiteeseen ei koskaan mennä, kaikki hänen uhrinsa joutuvat kärsimään ilman että kukaan pystyy siihen puuttumaan.
Anonyymi kirjoitti...
Ihan mielenkiinnosta kysyisin minkähänlaista tuomiota olisi odotettavissa jos moisessa tilanteessa vähän avokämmenellä ruimisi kiusaajaa? Esimerkiksi menisi koulumatkalle odottelemaan että lapsi tulee koulusta ja pääsisi kiusaajan kimppuun ihan itse teossa.

Oletetaan että kiusaaja on vaikkapa 12v.
Anonyymi kirjoitti...
Anonyymi

"Anonyymi sanoi...
Sairasta, väkivalta ei ole koskaan ratkaisu mihinkään!
tammikuuta 16, 2015"

Kerroppa meille tyhmemmille miten sitten pitää menetellä ?

Elävästä elämästä esimerkkejä
ISIS, Boko Harum, Al Gaida, Somalian sissit ym mitä näitä onkaan.
Pitääkö heille mennä kertomaan.
-Että ei noin saa tehdä, ja jos teette olemme hyvin vihaisia.
Johon saa vastauksen.
-Mitä sitten, vaikka olettekin vihaisia.
-Sitä vaan että olemme hyvin vihaisia emmekä enää hyväksy moista käytöstä.
-Ja mitä sitten vaikka ette hyväksykkään.
-Sitä vaan, ollaan HYVIN VIHAISIA.
-JA MITÄ SITTEN, TÄÄLTÄ PESEE JA LINKOAA.... Prrr... Prrr... fiuuu.. KABOOOM!
Se siitä vihaisuudesta.

Tai vaihtoehto pistää koko lössi ensin maan tasalle ja sen jälkeen kysymään oliko jotain mitä ei ymmärretty.
Anonyymi kirjoitti...
Sairasta, väkivalta ei ole koskaan ratkaisu mihinkään!

Väkivalta on nimenomaan ratkaisu, mutta sen tietysti pitäisi olla se viimeinen ratkaisukeino.

Kerronpa esimerkin, sano sinä sitten miten olisit itse toiminut?

Asuin Porvoossa rivitaloyhtiössä. Seinänaapuri oli pahimman laatuinen narsisti. Ensin hän aloitti valittamaan kaikesta. Emme osanneet hoitaa lapsia, lapsilla oli väärät vaatteet. Ne pitivät liikaa meteliä. Hän tuli parhaimmillaan 4-5 kertaa illassa pimputtamaan ovikelloa kun hän oli kuullut jonkin "hihkaisun" seinän läpi. Tätä "metelöintiä" käsiteltiin isännöitsijän ja lopulta poliisinkin toimesta, mutta kyse oli ihan normaaleista elämään kuuluvista äänistä. Itseasiassa kerran kun isännöitsijä oli käymässä hänen luonaan hän alkoi valitti samaan aikaan kuuluvista äänistä seinän takaa ja kävi ilmi että hän kuuntelee korva seinässä josko sieltä jotain kuuluisi.

Tarina olisi pitkä, mutta lyhyemmin voin sanoa, että tähän kuulu auton naarmuttamista, renkaiden puhkomista, kananmunien heittelemistä ikkunaan. Hän asensi omalle pihalleen kameran kuvaamaan meidän pihaa. Kun poliisi kävi katsomassa, se oli käännetty siksi aikaa toiseen suuntaan.

Hän kävi hiipailemassa meidän pihalla, sotkemassa istutuksen, työntämässä hammastikkuja lukkoihin. Ja kylvi nastoja pihalle jotta lapset satuttaisivat jalkansa.

....
Anonyymi kirjoitti...
... Lapset eivät uskaltaneet olla ulkona. Vaimo pelkäsi kun tämä henkilö käyttäytyi monesti uhkaavasti.

Isännöitsijä ei pystynyt tekemään mitään, kun ei ole "näyttöä". Poliisi puhutteli henkilöä monesti, mutta siitäkään ei seurannut jatkotoimenpiteitä koska ne teot jotka pystyttiin todistamaan olivat "vähäpätöisiä".

Tämä alkoi viikko muuton jälkeen ja kesti 1.5 vuotta ennen kuin päätin lopettaa sen itse.

Kerran myöhään illalla jäin norkoilemaan hänen porttinsa eteen ja eihän siinä kauaa kestänyt kun hän singahti paikalle valittamaan ja haukkumaan. Sanoin hänelle selkeästi että tämä on viimeinen varoitus. Enään ei mennä prosessin mukaan vaan seuraavaksi tapahtuu hänelle pahoja asioita jos hän ei lopeta.

Ei auttanut (tietenkään). Viikko myöhemmin tapasin hänet viimein roskiskatoksessa kahden kesken. Sanoin että nyt ei enää varoiteta. Hakkasin hänet siihen paikkaan. Lopputuloksena katkennut hammas, kasvon luita murtunut, kaksi katkennutta kylkiluuta ja sääriluu poikki. Verenpurkaumia jne. Jätin siihen.

Tunti myöhemmin tuli ambulanssi. Seuraavana päivänä poliisit. Minut kutsuttiin kuulusteluun. Tietenkään en tiedä asiasta mitään. E todistajia, ei silminnäkijöitä. Sana sanaa vastaan ja vaimokin todisti minun olleen sisällä kokoajan. Ei syytettä. Henkilö oli sairaalassa hoidettavana kaksi viikkoa. Palasi takaisin ja sanoin hänelle jos hän kerrankin jatkaa seuraa sama käsittely uudelleen. Kuukausi siitä muutti pois ja meillä alkoi rauhan aika.

Minusta ratkaisu oli ainut mahdollinen koska kukaan muu, mikään prosessi tai viranomainen ei pystynyt auttamaan. Olisiko meidän pitänyt kärsiä loputtomiin?

Kyllä, hän oli sairas, tiedän. Mitä sitten? Onko se syy miksi meidän pitäisi kärsiä?

Kaksi paskinta ohjetta mitä sain oli että "ohjaa hänet hoitoon". Juu, mitenköhän minä saan hänet hoitoon kun ei viranomaisetkaan. Toinen oli että "muuta pois". Miksi minä muuttaisin kodistani? kyllä se on häirikkö joka lähtee. Yhteiskunta antaa aivan ihmeellisen viestin kun tilanteesta pistetään kärsimään syytön osapuoli.

Voin hyvin samaistua koulukiusaamiseen, Se on eräänlaista narsismia. Jos se ei lopu normikeinoin niin se pitää lopettaa keinolla millä tahansa.

Erinomainen kirjoitus blogistilta!
Anonyymi kirjoitti...
Minua kiusattiin lapsena koulussa. Se alkoi kuudenella luokalla. Kiusaaminen on lyömistä, potkimista ja läpsimistä naamaan. Melkein joka päiväistä. En uskaltanut sanoa kotona mitään kun pelkäsin että menee pahemmaksi. Kerran oli kunnon mustelma poskessa. Broidi kysy suoraan löikö joku suo ja sitten kerroin mitä on ollut koulussa jo kohta vuoden päivät. Eräänä iltana tää kiusaaja kavereineen käveli sitten vastaan. Broidi otti häntä kurkusta kiinni, nosti seinälle ja läpsi naamalle sen verran monta kertaa että viesti meni perille. Jättivät rauhaan sen jälkeen. Kiitos broidille!
Anonyymi kirjoitti...
Väittäisin että yhteiskunnassa juuri todellisuudesta vieraantuneet ihmiset selittävät sitä kuin väkivalta ei ole ratkaisu ja sitä ei saa käyttää koskaan. Pitää ymmärtää ja antaa anteeksi. Nämä eivät ole koskaan joutuneet kokemaan tilannetta jossa kukaan ei pysty "laillisin keinoin" enää auttamaan.

Mahtava artikkeli blogistilta. Sanottu suoraan se mitä suurin osa meistä ajettalee, mutta mitä yksikään julkinen media tai asiantuntija ei uskalla sanoa ääneen!

Kiitos!
Anonyymi kirjoitti...
Minulla on neljä lasta ja olen samaa mieltä blogistin kanssa. Pitäiskö minulta nyt ottaa lapset pois?

Se on helppo kommentoida, mutta kerroppa mikä on ratkaisu jos hakkaaminen ei lopu? Niin, ymmärrän että vaikea on käsittää kun eihän suo kukaan työpaikalla ole päivittäin hakkaamassa. Idiootti.
Anonyymi kirjoitti...
Minulle sanoi 80-luvulla kerran poliisi vaikeasta naapurista (narsisti ?) kun eivät lain mukaan pystyneet mitään tekemään, että sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Muutat pois tai annat itse sellaisen opetuksen ettei heti unohtu. Valitsin jälkimmäisen!
Anonyymi kirjoitti...
Olen aina ollut kiltti (tietenkin!), ehkä vähän tyhmäkin.
Maaseutukoulussani oli yksi kaveri, joka nipisteli, töni ja (onneksi harvemmin) myös hakkasi minua.
Koska olin kiltti, niin en lyönyt takaisin, kerroin kuitenkin kotona, jossa aina kiellettiin lyömästä takaisin.
Kerran tämä kiusaaja erehtyi puraisemaan minulta käsivarren verille. Silloin vanhempani sanoivat vihdoinkin, että anna takaisin seuraavalla kerralla. Seuraavalla viikolla se kaveri taas tuli kimppuuni kotimatkalla. ”Luvan saaneena” täräytin nyrkillä nenään ja ehkä vähän muuallekin, niin että se kiusaaja lensi ojaan, jossa oli sopivasti nokkosia ihan tosi paljon. Loppui kiusaaminen siihen paikkaan!
Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu: meistä tuli hyvät kaverit!
Anonyymi kirjoitti...
Hyvä kirjoitus!

Itsellänikin tullut monta kertaa vastaan tilanne, jossa ainoa toimiva keino vaikuttaa olevan väkivalta... Mutta aina tulee pelättyä enemmän seuraamuksia, ja tuntunut että helpompi antaa itse periksi ja etsiä uusi työ tms. Tämä ei tietenkään ole kovin hyvä ratkaisu, voin sanoa että kaduttaa jälkeenpäin. Tulee mietittyä että miten helppoa elämä voisi olla juuri nyt, jos olisi pitänyt omia puoliaan. Joskus vielä minäkin....
Anonyymi kirjoitti...
Samaa logiikkaa voi soveltaa islamiin. Se ideologia on kuin kirjan kansiin sidottua puhdasta kiusanhenkisyyttä.

Tietysti, silloin täytyy olla valmis ottamaan vastaan kauheaa ulinaa islamophobiasta. Mutta ovat kuitenkin osoittaneet että voima on se ainoa mitä tottelevat.
Anonyymi kirjoitti...
En näe väkivaltaa ratkaisuna, enkä etenkään pidä ajatuksesta, että vastuu siirrettäisiin kiusatulle. Vastuun tulee olla koululla, opettajilla ja ennen kaikkea rehtorilla. Jos koulussa on jatkuvaa kiusaamista, pitää rehtori tuomia pitkään vankeustuomioon. Tällöin koulukin alkaisi puuttua asiaan.

Kaikenlainen sovittelu kiusaustapauksissa tulisi ehdottomasti kieltää. Sovittelu on vain kiusaamisen jatkamista toisin keinoin. Sovittelu toimii vain, kun tekijä on selvästi uhria heikompi, esimerkiksi kuin pojankoltiaiset ovat rikkoneet ikkunoita.
Markus kirjoitti...
Aikoinaan minua itseäni kiusattiin koulussa ja huomasin hyvin nopsaan että aikuiset oli täysin hampaattomia tekemään asialle yhtään mitään. Ei siinä sitten mitään. Ei auttanu muuta kuin skannata pääkiusaaja eli se kuka ohjastaa kaikkia muita, ja hakata hänen päätään puhelinkopin lasiin niin kauan että se paukahti siitä läpi... Tämän jälkeen minua ei enää kiusattu. Myöhemmin tuli toisinto kun kuulin että pikkusiskoani kiusattiin bussimatkoilla kotiin ja kouluun. Menin sitten bussijonoon kysymään kuka kiusaaja on, ja otin kahdenkäden otteen kurkusta ja katsoin suoraan silmiin, ja sanoin että jos vielä koskaan ikinä kuulen, että mun systeriä kiusataan - tulen kuristamaan loppuun asti. Menen ehkä muutamaksi vuodeksi linnaan - mutta arvaa missä sä oot? ... ei kiusannu systeriä enää...

Nykyajan kanaemoyhteiskunta on täysi paska. Kaikki mukamas selviää puhumalla. Kiusaajille jaetaan hymypatsaat koulussa kun ovat "tsempanneet" yms. Kyllä olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä.

Raakaan voimaan voi vastata vain raa'alla voimalla! Ei ole MITÄÄN muuta keinoa!
Anonyymi kirjoitti...
Sairasta, väkivalta ei ole koskaan ratkaisu mihinkään!

tammikuuta 16, 2015

Tälläisiltä ihmisiltä haluaisin kysyä, että mikä sitten on se ehdottamasi ratkaisu kun KAIKKI muut keinot on jo käytetty? Kerro se meille! OIKEASTI, KERRO MEILLE SE RATKAISU!!!! Kerro myös, että miksi ratkaisusi ei ole auttanut muissa kiusaamistilanteissa? En nimittäin usko, että olet niin ainutlaatuisen älykäs, että samaa ja TOIMIVAA RATKAISUA ei ole lisäksesi keksinyt kukaan muu aiemmin. Totuushan on, että olet väärässä. Väkivalta ON RATKAISU kun muut keinot on käytetty. Olet itse sairas ihminen jota lisäkseni halveksii moni muu jos tähän vastaan väität.

No comments:

Post a Comment